Viime vuosien aikana onnellisuus on sanana kulutettu täysin puhki. Media on pullollaan otsikoita aiheesta: viisi askelta onnellisempaan parisuhteeseen, onnellisten ihmisten salaisuus, miten löytää onni. Onnesta on tullut itsekkyyden ja pinnallisuuden symboli. Tämä on todella harmillista, koska aiheella on paljon syvällisempikin merkitys, joka levittyy oman itsemme ulkopuolelle. Tässä kirjoituksessa käytän sanaa onnellisuus kuvaamaan nautintoa, tyytyväisyyttä, hyvinvointia yhdistettynä tunteeseen, että elämä on hyvää, tarkoituksellista ja merkittävää. Tämä on tärkeä kokonaisuus, jota en voi olla sivuamatta, vaikka mielelläni käyttäisin jotakin muuta sanaa kuin onnellisuus.
Merkittävin este saavuttaa onnellisuus on vinoutunut uskomuksemme siitä, mikä meidät tekee onnelliseksi.
Etsimme onnellisuutta vääristä paikoista - onni ei useinkaan löydy niistä asioista mistä luulemme sen löytyvän. Kulttuurissamme onnellisuuteen liittyy paljon myyttejä, joita ikätoverit, perhe ja media pitävät yllä. Kulttuurissamme elävistä myyteistä on vaikea päästä eroon, jos niiden harhaanjohtavuutta ei ensin tiedosta. Yksi yleisimmistä myyteistä on, että onnellisuus pitää löytää. Onnellisuus tuntuu aina piilevän seuraavassa kulmassa. Jos vain tapaisin oikean kumppanin, saisin lapsen, voisin vaihtaa työpaikkaa. Totuus kuitenkin on, että jos et ole tänään onnellinen, niin et sitä myöskään tule olemaan huomenna, jos et ota asioita omiin käsiin ja ala toimia.
Toinen vahvana elävä myytti on, että onnellisuus löytyy vaihtamalla elinympäristöä. Suomessa säästä valittaminen on kansallinen harrastus. Marraskuisena päivänä harmaus tuntuu väkisinkin tunkeutuvan mieleen ja silloin Kalifornian aurinko tuntuu houkuttelevalta ajatukselta. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ikuisessa auringonpaisteessa nostavat mieltä, mutta pian kuherruskuukauden jälkeen olemme aivan yhtä onnellisia tai onnettomia kuin aiemminkin. Monelle on varmaan itsestään selvää, että raha tai kauneus eivät tuo onnea, mutta siitä huolimatta yllättävän moni tavoittelee "dead end" -nautintoa ulkoisista asioista. Perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen raha lisää vain vähän onnellisuutta, ja sitäkin vain lyhyeksi aikaa. Tutkimukset vahvistavat myös sen, että kauneus ei tuo onnea. Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos uskot olevasi kaunis, niin se on eri asia, se voi jopa olla yksi onnellisuuden tekijöistä.
Kolmas onnellisuuteen liittyvä uskomus, jonka haluan nostaa esiin on, että joko sinulla on se tai sitten ei. Identtisiä kaksosia tutkittaessa on voitu todistaa, että geeneillä on kyllä merkittävä rooli onnellisuuden kokemisessa, mutta ne eivät kuitenkaan määritä koko totuutta. Puolet onnellisuudesta määräytyy syntyessä, mutta mistä jäljelle jäävä 50% sitten koostuu?
Psykologian professori Sonja Lyubomirsky on tutkinut onnellisuutta pitkään. Hän käyttää käsitettä "happiness pie" - onnellisuus-piirakka. Hänen mukaansa 50% onnellisuudestamme on geeniemme määrittämää, elinympäristöllä on 10% vaikutus onnellisuuteen ja jäljelle jäävä 40% on meidän itsemme kontrolloitavissa.
Tuntuu vaikealta uskoa, että elinympäristöllä on vain 10% merkitys onnellisuuteen. Omasta kokemuksesta tiedämme, miten hyvältä ylennyksen saaminen tai rakastuminen tuntuvat, mutta ajan kuluessa totumme vallitsevaan todellisuuteen. Kyseessä on hedoninen adaptaatio. Hedoninen adaptaatio on hyödyllinen mekanismi, kun elämässä tapahtuu negatiivisia asioita, kuten vakava sairastuminen, mutta ei niinkään positiivisten asioiden kohdalla. Isot elämänmuutokset eivät vaikuta merkittävästi onnellisuuteen pidemmällä aikavälillä. Yksi mielenkiintoinen tutkimus suoritettiin lottovoittajien keskuudessa. Voiton myötä onnellisuus kyllä kasvoi, mutta vain hetkellisesti. Vuoden päästä voitosta onnellisuus oli laskenut voittoa edeltävälle tasolle tai jopa laskenut siitä.
Sonja Lyubomirskyn mukaan geenit ja ulkoiset tekijät määrittävät siis 60% hyvinvoinnista. Niistä muodostuu niin sanottu onnellisuuden “set point” - lähtöpiste. Meillä on mahdollisuus nostaa tai laskea onnellisuutemme tasoa oman ajattelun ja jokapäiväisen tekemisen kautta. Pysyvä ja tasainen onnellisuuden lähde löytyy siitä miten käyttäydyt, mitä ajattelet ja mitä päämääriä asetat itsellesi päivittäin.
Päämäärät ovat vahvasti yhteydessä onnellisuuteen. Meidän tulee vain pitää huolta siitä, että asetamme päämäärät arvojemme mukaan. Onnellisuutta ei tule ilman toimintaa. Ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen, ja sysäämme mielellämme vastuun ulkoisille tekijöille. Olemme itse aktiivisessa osassa onnellisuuden luomisessa, ja ulkoiset asiat ovat vain piste i:in päälle. Päätös tulla onnelliseksi on sinusta itsestäsi kiinni - sinun kiinnostuksistasi, arvoistasi ja tarpeistasi. Huomionarvoista on, että onnellisuus ei ole itsenään tavoittelemisen arvoista. Tutkimuksissa on voitu jopa osoittaa, että ihmiset, jotka tavoittelevat onnellisuutta, ovat itseasiassa tavallista onnettomampia. Onnellisuus tulee sivutuotteena, kun elämme oman näköistä elämää suurella sydämellä.